Olen nyt päässyt jo siihen vaiheeseen, etten kutsu itseäni tupakoitsijaksi. Enkä missään nimessä lakossa olijaksi. Suustani ei voi enään kuulla tunnettua lausahdusta "Mä yritän lopettaa." Käytän mieluummin nykyään "Olen lopettanut." Usein saan kuulla ällistyneen kysymyksen "Ai kokonaanko?".
Ei edes tee pahaa yhtään. Luulin kuolemani jo koittaneen. Välillä tokia puhun tupakasta kuin entisestä rakastajasta "Se oli silloin kun olin tupakalla siellä...voih" Pieni kaipuu raapaisee sydäntäni, mutta silti en halua tupakoida.
Tupakan veroa nostettiin taas vähän aikaa sitten. Ei paljoa. Vaikutus oli noin 30senttiä. Eihän se ole paha yhtään. Miettikääpä vaan sitä kun tämä 30sentin nousu tapahtuu noin kaksi kertaa vuodessa. Tupakan hinta on noussut aikalailla!
Mikä säästö? Ehkä ostan toisenkin puhelimen.
2 kommenttia:
onnea hyvästä päätöksestä :) ite olen ollut polttamatta keväästä 07 saakka ja lopettamisen jälkeen mietin välillä haikeana tupakointia (nykyään en enää edes mieti koko asiaa), mut olen vaan ollut rehellinen itselleni ja myöntänyt että ehdottomasti parempi näin!
Niinhän se on. Sitä paitsi haluan käyttää nuoren ikäni muuhun kuin röyhyttämiseen ja rahat myös. Vanhemmalla iällä kun minusta tulee 50-60vuotias äkäinen naapuri kyttääjä, voin vapaasti alkaa vedellä norttia uudelleen.
Lopettaminen on paljon helpompaa, kun antaa itselleen mahdollisuuden vielä joskus tupakoida. Mieli voi olla todellakin eri silloin 60-vuotiaana.
Lähetä kommentti